perjantai 8. elokuuta 2014

LYHYESTI HIUSTENHOITOHISTORIASTANI JA JUTTUA PÄÄNAHAN SEBORREASTA


Olen ollut ns. hiushullu jo vuosia, ensimmäisen kerran taisin toden teolla innostua vaalimaan hiuksistoani vuonna 2006. Löysin hiusfoorumin, ja sen innoittamana kokeilin erilaisia tuotteita ja hiustenpesumenetelmiä. Hiustenhoidosta tuli mukava harrastus ja oli innostavaa kokeilla kaikkea uutta. Vuosien varrella olen löytänyt monia lempparituotteita, ja sitten saanut pettyä kun suosikkini valmistus onkin yhtäkkiä lopetettu. Hiusinnostus on välillä lopahtanut, mutta nyt olen löytänyt innostuksen uudelleen - tällä kertaa luonnollisemmalta katselukannalta. Hiuksiani olen värjännyt kyllä hennaamaalla jo vuodesta 2009, mutta nyt olisi tarkoitus laajentaa luonnollisuutta värjäyksen lisäksi muunlaiseenkin hiustenhoitoon.

Hiustenhoitoharrastusta on välillä latistanut päänahan ongelmat. Kärsin päänahan seborreasta eli taliköhnästä. Päänahkaan kerääntyy kerros rasvaista hilsettä, joka alkaa haisemaan jos hiuksia ei pese päivittäin. Yleensä taliköhnä aiheuttaa myös pahaa kutinaa, joka johtaa raapimiseen joka taas voi taas pahentaa päänahan tilannetta entisestään. Silloin kuin taliköhnä on oikein pahana omassa päässäni, tulee raavittua oikein urakalla, ja samassa rytäkässä lähtee myös hiuksia. Seborrean ansiosta hiukseni ovatkin harventuneet aika lailla. Apteekin lääkeshampoista olen kokeillut Nizoralia ja Selukosia. Niitä käytetään usein kuurimaisesti, ensin useasti viikossa ja tilanteen parannuttua silloin tällöin ylläpitoon. Selukosin olen havainnut paremmaksi kuin Nizoralin. Nämä lääkeshampoot ovat kuitenkin niin tujua tavaraa, että hiustenlatvat kärsivät, vaikka ohjeissakin neuvotaan suojaamaan latvat hoitoaineella. Silloin kun päänahan tilanne on paha, latvojen helliminen ei jaksa kiinnostaa kun ykköstavoitteena on vain saada taliköhnä rauhoittumaan.

Lääkeshampoiden lisäksi taliköhnän esiintymiseen suurena vaikuttajana olen havainnut ruokavalion. Mikäli jossain vaiheessa tulee vedeltyä vähän runsaammin sokeria ja tärkkelyspitoista ruokaa, villiintyy taliköhnä heti. Silloin kun olen noudattanut sokerit minimiin -linjaa, on päänahan tila ollut selvästi parempi. Aiemmin kuin karppasin, oli seborrea ihan mukavasti hallinnassa. Ruokavalioiden noudattamisen suhteen olen vain niin tuuliviiri, että yhden ruokavaliosuuntauksen parissa en usein viihdy kovinkaan kauaa. Ruokavalioasiat kuitenkin vaativat ihan oman postauksensa.

Tällä hetkellä päänahan tilanne on siedettävä - tukka rasvoittuu nopeasti, mutta jokapäiväinen pesu ei ole ehdoton välttämättömyys. Rasvaista hilsettä kertyy jonkun verran, mutta päänahka ei onneksi ala haisemaan mitenkään erityisesti. Raavittua tulee edelleen, mutta omenaviinietikkahuuhteluista on ollut jonkin verran apua. Omenaviinietikasta myös juttua sitten tulevissa postauksissa.

Nyt toivon saavani apua päänahan tilanteeseen hiustenpesuyrteistä (shikakai ja erityisesti reetha) ja itse valmistetuista hiushuuhteista. Tässä viimeisen parin viikon aikana olen tehnyt muutamia kokeiluja nokkosesta ja koivunlehdistä, ja sekoitettuna omenaviinietikkaan on yrttihuuhteet tuoneet ainakin kiiltoa hiuksiin ja pidentäneet pesuväliä päivällä. Rasvoittuminen on siis vähentynyt hiukan.

Pelkkään yrttienkäyttöön hiustenpesumetodina en siirry aivan vielä, sillä kuun lopussa olen lähdössä reissuun ulkomaille, ja reissussa yrttipesut etikkahuuhteluineen eivät oikein onnistu. En siis halua totuttaa päänahkaa ensin pelkkiin yrtteihin, ja sitten shokeerata sitä käyttämällä viikon tavallista shampoota. Ennen reissua aion keskittyä kokeilemaan hiushuuhteita, ja pesussa käyttää hellävaraisempia (luonnonkosmetiikka)shampoita ja mahdollisesti ruokasoodapesua. 

Ennen matkalle lähtöä keskitän siis tarmoni nokkosten keräilyyn ja huuhteiden valmistamiseen. :)

Jonkin verran nokkosta onkin jo tullut keräiltyä varastoon. Pääasiassa nokkosen siemeniä syömistarkoitukseen. Huonommista lehdistä olen sitten keitellyt huuhteita.

kuivattuja nokkosensiemeniä










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti