KUVIA HENNAHIUKSISTA

Hennatun tukan värisävyä tuntuu olevan aivan mahdoton vangita kuvaan. Hennalla on ominaisuus näyttää aivan eri sävyiseltä erilaisissa valaistuksissa. Paras ominaisuus hennan väriskalaassa on omasta mielestäni kuitenkin sen kyky sädehtiä auringossa.

suorassa auringonpaisteessa pari päivää sitten

viime kesänä

Sitten toisaalta talven pimeydessä ja ankeiden loisteputkien valaisemana se saattaa näyttää tunkkaiselta ja kiillottomalta.

ankeahkoa

aina ei voi hehkua

Välillä sävy näyttää oranssin kupariselta, ja välillä kylmän punaiselta. Välillä ei tiedä itsekään minkä värisen tukan omistaa.

Tänään yritin epätoivoisesti vangita tämän hetkistä tukkaani kuvaan, mutta täydellistä kuvaa en tietenkään saanut. Tällä hetkellä kuvausvälineenä on käytössä vain puhelin, mutta viikonloppuna yritän saada oman kameran takaisin käyttöön.

ei hymyilytä

pilvisenä päivänä

Kuvaa sisätiloista ei saanut sitten millään onnistumaan puhelimen kameralla. Valo tuli aina väärästä suunnasta ja vääristi sävyä. Jospa kunnon kameralla saisi sitten realistisempia kuvia.

LUONNONKOSMETIIKKAA KREIKASTA

Jos ajatellaan Kreikkaa maana ja mielikuvia joita se herättää, itselleni nousee kreikkalaisen ruuan lisäksi mieleen luonnonkosmetiikka. Varsinkin Kreetan saari on vihkiytynyt tuottamaan jos jonkinmoista luonnonkosmetiikkasarjaa. Tunnetuin kreikkalaisista sarjoista on varmaankin Korres, joka tosin ei ole sertifikoitua luonnonkosmetiikkaa.

Kreikassa kasvaa yli tuhat kasvia jotka ovat kotoperäisiä, eli niitä kasvaa vain Kreikan alueella. Joten originaalia kasvimatskua riittää ja tuotteita markkinoidaan kreetalaisina ja kyproslaisina erikoisuuksina.

Vanhempani käväisivät jokunen viikko sitten Kyproksella, ja pyysin heitä tuomaan sieltä tuliaiseksi jotain luonnonkosmetiikkasarjaa. Huvitti, kun vanhempani olivat hotellissa jutelleet toisen suomalaisen pariskunnan kanssa, ja hekin kertoivat tyttärensä pyytäneen luonnonkosmetiikka tuliaisiksi. Enpä siis ole ainut kenellä on jäänyt Kreikasta mieleen luonnontuotteet.

Kovin suurta vaivaa ei kuulemma joutunut pyyntöni eteen tekemään, sillä luonnonkosmetiikka tuntui olevan ‘in’ ja sitä löytyi helposti. Hyllykaupalla edustettuna oli Bioselect-sarja, ja vanhemmat lähettivät kuvan löydöstään.  Minä sitten innolla googlettelin tietoa sarjasta ja innostuin kun Bioselectin nettisivuilla oli tuotteiden incit listattuna. Varsinkin kasvorasvoissa sisällöt olivat kovin samanlaisia toisiinsa nähden, joten lonkalta heitin pari ehdotusta siitä mitä toivoin tuliaiseksi. Vaikka luonnonkosmetiikkavalikoimaa oli runsaasti, hinnat eivät olleet erityisen halpoja verrattuna Suomeen, vaan kasvorasvat huitelivat suurinpiirtein 20 eurossa. 

Tuliaisina sainkin sitten kaksi kasvorasvaa; Hydrating day cream for mixed and oily skin ja Nutritional night cream.

Ihastuin näiden pahvipakkauksien ulkonäköön, mutta itse purnukat ovat harmillisen tylsiä. Höh! Ehkä kuitenkin toivun tästä karvaasta pettymyksestä.

Päivävoiteen kohdalla tulin siihen tulokseen, että ihoni olisi ehkä kaivannut sittenkin hitusen kosteuttavampaa päivävoidetta. Merkillä on erikseen myös päivävoide kuivalle ja herkälle iholle, jonka incissä on alkupuolella avokadoöljy – ja tässä kokeilemassani voiteessa incin alkupuolella taas jojobaöljy. Molemmissa on ensimmäisenä aineena salvia, ja molemmissa on kyllä runsaasti erilaisia öljyjä. Järjetys vaan on eri.

Hämmästyin miten nopeasti päivävoide imeytyi ihoon. Öljypitoisissa voiteissa olen tottunut siihen että iho jää melko pehmeäksi ja hiukan öljyiseksikin. Tämä kuitenkin imeytyi nopeasti, ja päivän aikana tunne iholla oli erilainen kuin mihin olen tottunut. Tulos siis oli todella mattamainen, ja voisi kuvitella että tämä sopisi hyvin meikin alle. Itse en ole nyt hetkeen käyttänyt iholla mitään meikkiä, joten kokemuksia sen suhteen en voi vielä raportoida.

No yövoide sitten. Tässäkin salvian jälkeen tulee toisena jojobaöljy, mutta eroavana tekijänä on yövoiteen sheavoi, jota ei päivävoiteessa ole. Yövoiteen kehutaan myös ehkäisevän ryppyjä.

Voide tuntuu hieman paksummalta koostumukseltaan eikä imeydy aivan yhtä nopeasti kuin päivävoide.   

Miinuksena näissä voiteissa pidän kuitenkin sitä, että levittäessä kehotetaan välttämään silmänympärysaluetta. Mielellään käyttäisin voidetta jota voi surutta pyöritellä koko naamaan. Sarjasta löytyy tietysti erikseen silmänympärysvoide, mutta incin perusteella sen sisältämät aineet eivät juurikaan eroa muista voiteista.

Bioselectin tuotteita saa myös tilattua nettikaupasta, ja saatavilla on laajan ihonhoitotuotevalikoiman lisäksi muutamia hiustuotteita. Sivuilla mainitaan international shipping, eikä missään mainita poissuljettuja maita. Näin ollen voisi olettaa että Suomeenkin voi tilata, mutta en ole itse kokeillut. Vaikka tekisi noita muita tuotteitakin kokeilla, niin ehkä nämä kaksi kasvovoidetta nyt riittää ensi alkuun.

Yllätystuliaisena sain myös Hiuseliksiirin, joka on lähinnä sekoitus eri öljyjä. Mikään superihme-eliksiiri tämä siis ei ole. Mukavaa vaihtelua kuitenkin pelkkään kookosöljyyn tai avokadoöljyyn. 

Ohjeissa neuvotaan käyttämään kuiviin tai märkiin hiuksiin, ja olen vasta kerran kokeillut “eliksiiriä” pesunjälkeisiin märkiin hiuksiin. Kuivuttuaan latvat näyttivät öljyisiltä, eli tuli laitettua turhan paljon kerralla. Seuraavaksi kokeilen tätä kuivaan tukkaan, niin oikean annosmäärän näkee heti eikä vasta hiusten kuivuttua. Tai sitten tämä voisi toimia pre-wash -öljynä. Täytyy kokeilla!

HELLEMPI HIUSTENPESU - KOKEMUKSIA VAIHTOEHTOISISTA PESUTAVOISTA

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tavallisten shampoiden sulfaatit eivät ole herkkua hiuksille. Markkinoilla on sulfaatittomia vaihtoehtoja, mutta moni kyllästyy heti alussa, koska sulfaatittomat eivät vaahtoa samalla tavalla kuin “tavanomaiset”. Sulfaatti kun pesevyytensä lisäksi saa myös shampoon vaahtoamaan. Vaikka heikompi vaahtoaminen ei ole itselleni ongelma, en silti jostain syystä ole perehtynyt sulfaatittomiin tai vähäsulfaatillisiin shampoisiin sen enempää kuin parin tuotteen verran. MOPin hydrating shampoo oli hyvä, mutta muistaakseni kyllästyin siihen että se piti tilata ulkomailta, ja kokeilu jäi siihen. MOP eli Modern Organic Products on kuitenkin sarja jota suosittelen ainakin kokeilemaan. Sarjalta löytyy kosteuttavan shampoon lisäksi myös toinenkin sulfaatiton shampoo.

Marketeista sitten taas löytyy miedosti pesevämpiä shampoita, yleensä lasten tai vauvojen shampoiksi tituleerattuina.  Esimerkkeinä Natusanin vauvashampoo ja Linnan lastenshampoo.

 

Sisällöstä näkee, että sodium laureth sulfate ei ole heti toisena veden jälkeen.  Villivadelmassa on voimakas tuoksu, ja vauvashampoo taas on hajusteeton. (sekä väri- ja säilöntäaineeton) 

Eihän nämä mitään luonnonmukaisia tuotteita ole, mutta laitoin ne tähän esimerkiksi hellävaraisemmista shampoista. Oman kokemuksen mukaan nämä sopivat käytettäväksi silloin kun tukka ei ole mitenkään erityisen likainen, mutta haluaa kuitenkin sen pestä. Puhtaus ei omassa päässä pysy kuin päivän, ja seuraavana päivänä pitää jo pestä uudelleen. Päivittäin peseville tällainen miedompi aine voisi olla hellempi vaihtoehto, jos haluaa edelleen käyttää edullisia markettituotteita.

No, asiasta seuraavaan. Erilaisia shampoopesun korvikkeita on tullut kokeiltua, vaikka pelkkään vesipesuun en jaksanut paneutua kovinkaan montaa päivää. Water only – menetelmä on varmasti toimiva - mahdollisesti minullekkin – mutta mukavuudenhaluisuus on tässäkin kohtaa tullut vastaan. En ole jaksanut kituuttaa liimalettivaihetta kovinkaan pitkään. Lisäksi myös materialistinen luonteeni on pistänyt vastaan tässä asiassa, sillä pelkkä vesipesu ei ole tyydyttänyt hiustenhoitotuotehamstaaja-minääni. Mitä elämästä oikein tulisi jos en voisikaan enää haalia uusia tuotteita kokeiluun vaan olisi tyydyttävä vesipesuun ja ostolakkoon? No heh heh.    

Shampoopesun korvikkeena on tullut kokeiltua myös CO-pesua eli conditioner only –tekniikkaa. Sitä olen käyttänyt silloin tällöin shampoopesujen välissä, mutta pelkkään käyttöön täysin shampoon sijasta siihen ei ole omassa päässäni ollut. Hiuksista tulee kyllä pehmeät ja kosteutetummat, mutta seuraavana päivänä tukka on jo liian likaisen näköinen. En myöskään pidä siitä miten CO-pesu tekee tukasta vähän höttöisen tuntuisen eivätkä hiukset asetu kunnolla. Pitkällä aikavälillä CO-pesusta ei ollut myöskään apua päänahan ongelmiin, vaan se tuntui pahentavan asiaa. Hoitoaine ei yksinään riittänyt poistamaan rasvaista hilsettä päänahasta, mutta CO-pesu voisi sen sijaan soveltua paremmin kuivasta päänahasta kärsiville. Jaksoin tehdä hoitoainepesuja niin kauan kuin suosikkiani Erittäin hieno suomalainen – hunajahoito oli markkinoilla. Hamstrasin sitä kaupoista ainakin 10 pulloa varastoon, mutta sain yhdessä pesussa kulumaan 1/3 pulloa, joten varastosta ei riittänyt pitkäksi aikaa. EHS-hunajahoidon tilalle en löytänyt kokeiluista huolimatta yhtä hyvää ainetta, ja lopulta kyllästyin etsimäänkin. Niin siinä vaan käy aina kerta toisensa jälkeen, että kun löytää lempparin, niin eikös se pian jo vedetä pois markkinoilta. Kenties kotikosmetiikka on tässäkin tie onneen – niiden valmistusta kuin ei voi ulkopuoliset lakkauttaa? :)

Markettituotevinkiksi heitän tähän isot hoitoainepullot joita löytyy ainakin Franck Provostilta ja SYOSSilta. Minulla ainakin kuluu hoitoainetta ihan tuhottomasti yhdessä pesussa, joten isot pullot ovat käteviä CO-pesuja harrastavalle. Oman isäni olen saanut siirtymään CO-pesuihin, ja tällä hetkellä hän käyttää tätä SYOSSin silikonitonta hoitoainetta. 

Silikonin suhteen itse en ole ehdoton, mutta CO-pesuissa suosittelen silikonia välttämään. Silikonista väitellään ja siitä nyt saisi kirjoitettua tarinaa puolesta sekä vastaan, mutta itse en halua ottaa sitä riskiä että silikoni mahdollisesti tukkisi päänahkaa ja näin vaikuttaisi hiustenlähtöön.

syossin sisältö

No palashampoot sitten. Näistäkään ei kokeilun jälkeen tullut suosikkia, vaan lähmäefekti alkoi ärsyttää. Etikkahuuhtelu auttoi pahimpaan lähmään, mutta palashampoon käyttö tuntui vaivalloiselta kaksine vaahdotuksineen. Ja vaikka palashampoota olikin helppo kuljettaa mukana, vaati se aina lisäkseen etikan. Lisäksi koin että pesutapa kulutti hiuksia mekaanisesti, vaikka en palaa hieronutkaan suoraan päähän vaan vaahdotin palaa käsissä. Hiukseni takkuuntuvat pestessä aina päältä, en tiedä onko tekniikkani jotenkin väärä vai onko kyse vaan tietynlaisesta hiuslaadusta. Takkuuntuminen tapahtuu siis niin tavallisessa shampoopesussa kuin myös CO-pesussa ja palashampoita käyttäessä.  Palashampoiden kohdalla takkuuntuminen korostui, koska lähmä teki sormien liikuttelun päässä vaikeaksi ja sitten tuli riuhdottua tukkaa miten sattuu.

Takkuuntumisen suhteen yrtit ovat tehneet poikkeuksen. Yrteistä olen pääasiassa käyttänyt shikakaita ja reethaa, josta jälkimmäinen tunnetaan paremmin nimellä pesupähkinä.

Shikakai on perinteisesti Intiassa käytetty hiustenpesuyrtti. Se on pesevä, mutta samalla itsessään toimii myös hiustenselvittäjänä. On jännä miten yrttiä päänahkaan hieroessa tuntuu siltä kuin lopputuloksena olisi yksi suuri takku, mutta jo vedellä huuhdellessa hiukset tuntuvat ihanan sileiltä. Yleensä shikakain jälkeen ei ole tarvetta käyttää hoitoainetta, mutta en ole nähnyt siitä haittaakaan. Tykkään läträtä hoitoaineilla, eikä niiden käyttäminen shikakain jälkeen ole näkynyt hiusten nopeampana rasvoittumisena. Yleensä teen vielä omenaviinietikkahuuhtelun perään. Huuhde ei kuitenkaan pelkän shikakain jälkeen ole mikään ehdoton, mutta hoitoaineen jälkeen se on mukava lisä.

Intiassa naiset käyttävät pre-wash oiling –tekniikka shikakain yhteydessä. Ilmeisesti shikakai voi olla hieman kuivattava hiuksille (tätä en ole itse havainnut), joten hiukset öljytään ennen yrteillä pesua. Kokeilin joskus tätä pre-oilingia, mutta en saanut öljyä lähtemään shikakailla. Otin tuon pre-sanan ehkä turhan kirjaimellisesti, ja läträsin tukkaan öljyä ja sitten yritin pestä heti perään. Jälkeenpäin luin, että Intiassa naiset yleensä öljyävät hiuksensa pesuvapaapäivän iltana ja pesu tapahtuu sitten seuraavana päivänä. Näin öljyllä on aikaa edes osittain imeytyä hiuksiin. 

Shikakain kerrotaan myös stimuloivan hiustenkasvua ja hoitavan päänahan hilsettä. Miksi sitten en ole siirtynyt kokonaan shikakailla pesuun? Kai tässäkin on ollut vaikuttajana mukavuudenhaluisuus. Shikakaiseos pitää valmistaa etukäteen, antaa hetken seisoa ja sitten antaa sen suihkussa vaikuttaa vielä hetken päässä. Pesu vaatii siis hieman suunnitelmallisuutta eikä hiustenpesu kiiressä onnistu. Alkuvuodesta yritin käyttää yrteillä pesua pääasiallisena pesumetodina, mutta elin silloin kiireelliseempää elämää ja hiustenpesusta koitui turhaa hidastetta. Nyt kun elämä on juuri nyt vähän tasaisempaa, on tämä hyvä hetki kokeilla yrttejä uudestaan. Yrteissä on kyllä se hyvä puoli, että ne sopivat myös käytettäväksi shampoopesujen rinnalle, jos ei halua luopua shampoista täysin. Yrtit eivät oman kokemuksen mukaan edellytä niin pitkäjänteistä omistautumista kuin vesipesu tai palashampoot. Jos välillä pesee tavallisella shampoolla, se ei “pilaa” tilannetta toisin kuin vaikka vesipesua noudattessa. Yrtteihin voi siis palata shampoopesun jälkeen, eikä joudu lähtötilanteeseen niinkuin voi käydä muita pitkän kaavan metodeita käyttäessä. Tietysti hyödyt ovat varmasti nopeammin havaittavissa, jos yrttejä käyttää säännöllisesti ja ainoana pesutapana. Itse olen kiinnostunut kokeilemaan antaako shikakai todella boostia hiustenkasvuun. Säännölliseen kokeiluun alan kuitenkin vasta mainitsemani ulkomaanreissun jälkeen.

Reethasta eli pesupähkinöistä kirjoitan sitten enemmän omassa postauksessaan, jossa käsittelen kokonaisten pähkinöiden ja jauhetun reethan eroja.  

Samoin ruokasoodalla pesusta kirjoitan myöhemmin, kunhan olen ensin saanut sen otettua taas kokeiluun ja on jotain raportoitavaa tuloksista.

Pian kirjoittelen myös kokemuksistani muutamien luonnonkosmetiikkatuotteiden suhteen.

LYHYESTI HIUSTENHOITOHISTORIASTANI JA JUTTUA PÄÄNAHAN SEBORREASTA

Olen ollut ns. hiushullu jo vuosia, ensimmäisen kerran taisin toden teolla innostua vaalimaan hiuksistoani vuonna 2006. Löysin hiusfoorumin, ja sen innoittamana kokeilin erilaisia tuotteita ja hiustenpesumenetelmiä. Hiustenhoidosta tuli mukava harrastus ja oli innostavaa kokeilla kaikkea uutta. Vuosien varrella olen löytänyt monia lempparituotteita, ja sitten saanut pettyä kun suosikkini valmistus onkin yhtäkkiä lopetettu. Hiusinnostus on välillä lopahtanut, mutta nyt olen löytänyt innostuksen uudelleen - tällä kertaa luonnollisemmalta katselukannalta. Hiuksiani olen värjännyt kyllä hennaamaalla jo vuodesta 2009, mutta nyt olisi tarkoitus laajentaa luonnollisuutta värjäyksen lisäksi muunlaiseenkin hiustenhoitoon.

Hiustenhoitoharrastusta on välillä latistanut päänahan ongelmat. Kärsin päänahan seborreasta eli taliköhnästä. Päänahkaan kerääntyy kerros rasvaista hilsettä, joka alkaa haisemaan jos hiuksia ei pese päivittäin. Yleensä taliköhnä aiheuttaa myös pahaa kutinaa, joka johtaa raapimiseen joka taas voi taas pahentaa päänahan tilannetta entisestään. Silloin kuin taliköhnä on oikein pahana omassa päässäni, tulee raavittua oikein urakalla, ja samassa rytäkässä lähtee myös hiuksia. Seborrean ansiosta hiukseni ovatkin harventuneet aika lailla. Apteekin lääkeshampoista olen kokeillut Nizoralia ja Selukosia. Niitä käytetään usein kuurimaisesti, ensin useasti viikossa ja tilanteen parannuttua silloin tällöin ylläpitoon. Selukosin olen havainnut paremmaksi kuin Nizoralin. Nämä lääkeshampoot ovat kuitenkin niin tujua tavaraa, että hiustenlatvat kärsivät, vaikka ohjeissakin neuvotaan suojaamaan latvat hoitoaineella. Silloin kun päänahan tilanne on paha, latvojen helliminen ei jaksa kiinnostaa kun ykköstavoitteena on vain saada taliköhnä rauhoittumaan.

Lääkeshampoiden lisäksi taliköhnän esiintymiseen suurena vaikuttajana olen havainnut ruokavalion. Mikäli jossain vaiheessa tulee vedeltyä vähän runsaammin sokeria ja tärkkelyspitoista ruokaa, villiintyy taliköhnä heti. Silloin kun olen noudattanut sokerit minimiin -linjaa, on päänahan tila ollut selvästi parempi. Aiemmin kuin karppasin, oli seborrea ihan mukavasti hallinnassa. Ruokavalioiden noudattamisen suhteen olen vain niin tuuliviiri, että yhden ruokavaliosuuntauksen parissa en usein viihdy kovinkaan kauaa. Ruokavalioasiat kuitenkin vaativat ihan oman postauksensa.

Tällä hetkellä päänahan tilanne on siedettävä - tukka rasvoittuu nopeasti, mutta jokapäiväinen pesu ei ole ehdoton välttämättömyys. Rasvaista hilsettä kertyy jonkun verran, mutta päänahka ei onneksi ala haisemaan mitenkään erityisesti. Raavittua tulee edelleen, mutta omenaviinietikkahuuhteluista on ollut jonkin verran apua. Omenaviinietikasta myös juttua sitten tulevissa postauksissa.

Nyt toivon saavani apua päänahan tilanteeseen hiustenpesuyrteistä (shikakai ja erityisesti reetha) ja itse valmistetuista hiushuuhteista. Tässä viimeisen parin viikon aikana olen tehnyt muutamia kokeiluja nokkosesta ja koivunlehdistä, ja sekoitettuna omenaviinietikkaan on yrttihuuhteet tuoneet ainakin kiiltoa hiuksiin ja pidentäneet pesuväliä päivällä. Rasvoittuminen on siis vähentynyt hiukan.

Pelkkään yrttienkäyttöön hiustenpesumetodina en siirry aivan vielä, sillä kuun lopussa olen lähdössä reissuun ulkomaille, ja reissussa yrttipesut etikkahuuhteluineen eivät oikein onnistu. En siis halua totuttaa päänahkaa ensin pelkkiin yrtteihin, ja sitten shokeerata sitä käyttämällä viikon tavallista shampoota. Ennen reissua aion keskittyä kokeilemaan hiushuuhteita, ja pesussa käyttää hellävaraisempia (luonnonkosmetiikka)shampoita ja mahdollisesti ruokasoodapesua. 

Ennen matkalle lähtöä keskitän siis tarmoni nokkosten keräilyyn ja huuhteiden valmistamiseen. :)

Jonkin verran nokkosta onkin jo tullut keräiltyä varastoon. Pääasiassa nokkosen siemeniä syömistarkoitukseen. Huonommista lehdistä olen sitten keitellyt huuhteita.

kuivattuja nokkosensiemeniä

BLOGIN ESITTELY

Kutsun tätä hyvinvointiblogiksi. Kirjoitan hiustenhoidosta, luonnonkosmetiikasta ja omakohtaisesta kokemuksestani ravitsemuksen merkityksestä kauneudenhoidossa. Joskaan en pidä sanasta 'kauneudenhoito' - mielummin kutsuisin sitä nimellä ulkoinen hyvinvointi. 


Blogissa tulen käymään läpi erilaisia hiustenpesumetodeja ja kokemuksia niiden toimivuudesta omassa päässäni. Tulevaisuudessa aion keskittyä kokeilemaan enemmän yrttien käyttöä. Intialaisia hiustenpesuyrttejä olen kokeillut aikaisemminkin, mutta kokeilut ovat jääneet lyhytaikaisiksi, koska olen kokenut yrttipesut vaivalloisina ja palannut shampoiden pariin mukavuudenhalusta. Jatkossa yritän pitkäjänteisempää sitoutumista kokeilujeni suhteen. Hiustenvärjäyksestä hennalla on sen sijaan karttunut kokemusta jo lähes viiden vuoden ajan, ja hennausta aion näillä näkymin jatkaa yhä edelleen. 


Loppukesän projektina aion nyt keskittyä keräämään luonnosta mm. nokkosta ja koivun lehtiä hiushuuhteen valmistamiseksi. Tarkoituksena on kokeilla mitä kaikkea Suomen luonnosta voi hyödyntää kauneudenhoidossa. Samalla sivuan aihetta 'hortoilu' eli kerään luonnonkasveja talteen myös syömistarkoitukseen. Blogi ei siis keskity pelkästään hiustenhoitoon, vaan kirjoitan myös ravitsemusasioista, sekä myös ihonhoidosta - ja ennen kaikkea ravitsemuksen merkityksestä ulkoisen kauneuden ylläpidossa. Kirjoitan myös käyttäjäkokemuksia (luonnon)kosmetiikasta ja kokemuksiani erilaisista öljyistä kasvovoiteina. 

Lisäksi blogissa saattaa välillä vilahdella puutarhajuttuja, lähinnä asiaa yrttien kasvatuksesta ja niiden käytöstä ja säilömisestä. 


Blogin tarkoitus ei ole toimia minään "tietoiskuna", sillä en ole ravitsemuksen ammatilainen enkä omaa vielä kattavaa kokemusta itsetehdystä kosmetiikasta tai luonnonkasvien hyödyntämisestä. Kirjoitan siis omasta kehittymisestäni ja kokeiluista - myös epäonnistumisista.


Yritän kirjoittaa blogia henkilökohtaiselta kannalta, enkä halua blogin olevan sielutonta informaatiotulvaa ilman mitään kosketuspintaa kirjoittajaan. Näin ollen blogissa saattaa esiintyä välillä myös arkisia kuvia ilman sen suurempaa merkitystä, enkä halua rajata blogin sisältöä liian tarkasti koskemaan vain tiettyjä aiheita. 


Toivotan nöyränä mahdolliset lukijani tervetulleeksi!